Minä neulon villapaitaa.
Ohjeen kadotin ennenkuin ehdin edes puoliväliin.
Lanka minulle annettiin.
Välillä se on mustaa ja paksua kuin köysi, aivan liian paksua minun ohuille puikoilleni, mitkä melkein katkeavat, kun yritän väkisin neuloa oikean silmukan. Välillä lanka käy hauraaksi ja ohueksi kuin hämähäkinseitti, jota hädintuskin voi nähdä.
Välillä täytyy pysähtyä, selvittää sotkuja, yrittää pelastaa pudonneita silmukoita.
Ohjeenmukaista ei minun paidastani kyllä tule, ei vaikka yrittäisin. Ei tällä minun langallani tehdä sievää pitsineuletta tai kauniita palmikoita.
Se on minun villapaitani.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.