Minä kuulen kun sinä huudat. Sinulla on paha olla. Huutosi, sinun paha olosi, sinä huudat kaiken ulos, minun päälleni, ja minä menen kasaan, sinun pahan olosi alle. Minä koitan rauhoittaa ja sinä työnnät minut pois, sinä sanot etten ymmärrä, kukaan ei ymmärrä, ei kukaan ole elänyt sinun kurjuuttasi sinun nahoissasi. Ja sinä vain huudat ja huudat, koska sinulla on paha olla, sinullla on oikeus huutaa.

Täällä meidän kodissamme, on vain sinun huutosi, vain sinun paha olosi täällä leijuu, joka huoneessa, jos joku omaa ääntään koittaa tuoda, sinä korotat ääntäsi, koska sinun tuskasi on erityinen, ja se tarvii kaiken tilan, kaiken huomion. Minä salaa mietin että auttaako tuo huutaminen ja sinä näet minun ilmeeni ja sinä alat kirkua, että mikä minäkin kuvittelen olevani. Ymmärtäväni jotain, niinkö. Ja minä piiloudun ilmeettömyyteen, etten loukkaisi, sekään ei ole hyvä, kun en edes yritä ymmärtää. Sinä paiskaat oven.

Sinä unohdat, että minäkin olen ihminen.