Hän istuu ja hymyilee.

On niin lämmin päivä, ei silloin itketä.

Hän on niin nuori, elämä edessään, ei silloin itketä.

Hän on kaunis, ei kauniit itke.

Hänellä on ihmsiä ympärillään, ei silloin itketä.

Mutta

Hänen sisällään on kylmä,

hän on eksynyt elämään,

ei hän näe peilistä kauniita kasvoja,

eivät ihmiset näe, mitä hän sisällään kantaa.

Hymynsä alla hän itkee.