Jokunen vuosi sitten sisaren pieni poika soitti ja puhui maailman säälittävimmällä äänellä

"Mä oon kipee"

"Haluutko että tuun sinne?"

Ja vastaus, maailman säälittävin "Joooh"

Mitä voi täti muuta tehdä kuin mennä ja hoitaa pientä potilasta.

Kului kaksi päivää ja olin sitten itse hillittömässä mahataudissa, miettien kenelle minä voisin soittaa ja sanoa maailman säälittävimmällä äänellä "Mä oon kipee"

Yksin sairastaminen on kyllä mälsintä ikinä. Välillä migreenin takia heikottaa niin, ettei kykene sen vertaa nousemaan, että hakisi lasillisen vettä. Tai kun sattuu vain niin lujaa, että on pakko valittaa ääneen auau.

Kaikille ihmisille pitäisi olla sellainen henkilö, joka tulee silittämään kun sattuu. Tai toisi edes lasillisen vettä.