Minä katselen netflixistä huonoja ohjelmia ja elokuvia, jotta kykenisin olemaan. Muuten olen liian levoton. Ajatukset eivät pysy kasassa, minä en pysy kasassa.

Olo on epätodellinen, kuin en olisi osa elämääni. Minä vain istun tässä, mutta en kuulu tähän.

Kadulta kuuluu auton ääni, yläkerran asunnossa joku katsoo uutisia liian kovalla, rappukäytävässä jonkun raskaat askeleet, jossain joku nauraa. Kaikki nämä äänet raastavat korviani. Aivoihini jää kaikumaan kimeä pistävä nauru.

Minä valvon myöhään. Mitä aikaisemmin aamulla herää, sitä pidemmältä päivä tuntuu.

Öisin on vähän helpompi olla, ehkä siksi kun on pimeää.