Minä haluaisin kaivaa kuopan ja käpertyä sinne. Nukkuisin talven yli ja keväänkin, oikeastaan kesänkin voisin nukkua. Juhannuksena voisin herätä ja käydä savusaunassa.

Viimepäivinä tämä elämän ankeus on tuntunut keskimääräistä raskaammalta. Vanhoja ahdistuksia on tullut takaisin, melko kauan ne olivatkin poissa, melkein unohtuneet, mutta nyt taas tulivat osaksi elämääni.

Olen aika pettynyt. Luulin selvinneeni jostain, mutta en selvinnytkään. Mitä olisi pitänyt tehdä eri tavalla?

Huomasinhan minä kun vanha ahdistus pitkästä aikaa ensimmäisen kerran tuli. En minä pitänyt sitä vaarallisena. "Olen minä ennenkin tästä selvinnyt, ei se tullut jäädäkseen." Niin minä ajattelin. Häivähdyksiä tuosta ahdistuksesta on ollut ajoittain  havaittavissa. Lievempänä ja helposti häädettävissä.  Tällä kertaa jokin oli toisin. Se jäi.

Ehkä se olikin koko ajan jossain lähistöllä, odotti heikompaa hetkeäni ja silloin se hyökkäsi.