Hammaslääkäri otti hampaan, minun hampaani, minun suustani. Se piti ottaa kun se kasvoi ihan vinoon. Joskus ihmisetkin kasvavat vinoon. Mutta ihmisiä ei silti revitä juuriltaan ja heitetä pois.

Minä olen aika vinossa, jokin minussa on vinoutunut. Olisipa mielen vinoumat yhtä helppoja poistaa kuin vinoon kasvaneet hampaat. Poistamisen jälkeen söisi muutaman päivän jugurttia ja kasvissosekeittoa ja ibuprofeenia. Minä salaa toivoin että masennus ja ahdistus olisivat olleet kiinnittyneenä siihen vinoon hampaaseen.

Olisi joku mielen vinouman oikomishoito. Vaikka joku tukivyö mitä pitää käyttää aluksi joka päivä 24 tuntia, sitten vain päivisin, sitten enää joka toinen päivä ja lopulta enää vain tarvittaessa, silloin kun kaipaa vähän tukea.

Mielen vinoumat eivät ole niin konkreettisia, että niihin tehoaisi tukivyö tai oikomisraudat. Ne ovat silti todellisia ja niistä on konkreettista haittaa. Haasteena on löytää pohjimmainen vinouma konkreettisten oireitten alta.

Minä pystyn tekemään listan asioista miten minun mieleni vinoumat elämääni vaikuttaa, miltä vinoumat tuntuvat. Toki osan vinoumista olen löytänyt ja yritän parhaani mukaan suoristella niitä, joskus ansiokkaammin, joskus vähän vähemmän ansiokkaasti. Yksi suuri, vahva ja sangen perustavanlaatuinen vinouma on löytymättä, se vinouma on olemassa ainakin niin kauan kuin minun muistini riittää, lapsuudesta asti. Minun täytyy löytää se jostain, muuten se kaataa minut. Niin käy eräänä päivänä, ellen minä ehdi ensin.