Minä kuulen kuinka tuulee, minä istun suojassa luolassa. Siellä ulkona vain tuulee ja tuulee, se etsii sitä jonka se voisi viedä mukanaan. Mutta minä olen sisällä ja minä toivon että luolan seinämät eivät petä. Minä istun pimeässä hiiren hiljaa.

Nyt paistaa aurinko, mutta minä tiedän, että tuuli on siellä, se odottaa. Ennemmin tai myöhemmin minun on mentävä ulos.

Minä yritän kasvaa vahvaksi ihmiseksi, joka kestää tuulen. Jalkani tukevasti kalliota vasten, horjumatta, taipumatta.

Mutta minusta tuntuu kuin leijuisin metrin verran maan yläpuolella ja kun tuuli tarttuu minuun minä lennän villisti ympyrää ja puita ja seiniä päin, täysin hallitsemattomasti.

Luolassa on pimeää, yksinäistä. Minä kuulen puuskaisen tuulen puhaltavan ulkona, enkä minä uskalla ulos.