Minä tallasin eräänä päivänä kotilon päälle, sellaisen mustan ja ällöttävän, ihan tahallani. Aika paha mieli jäi, vaikka onkin ällöttävä eläin, ei kai se ole pienen kotilon vika että ulkomuotonsa ja koostumuksensa on ihmisnäkökulmasta ällöttävä. Toisaalta onhan se myös tuholainen, eräästä artikkelista luin että keväällä tapettu kotilo tarkoittaa suurinpiirtein sataa kotiloa vähemmän syksyllä. Toisaalta siis olen vastuussa sadan kotilon kuolemasta, vaikkei niitä muita kyllä ollut edes olemassa, mutta olen tuhonnut sen potentiaalin. Toisaalta eräänä kesänä sellaiset niljakkaat ällökotilot söivät minun äitini samettiruusut ja oliko se sitten reilua.

Tänään roskia viedessäni näin sellaisen ällökotilon, enkä tallanut sen päälle. Ehkä syksyllä tämä kotilo jälkeläisineen tulee kostamaan tuon tallaamani kotilon kuoleman. Se on luultavasti limainen kosto.