Tyttö heitti pallon, eikä kukaan ottanut kiinni. Nyt on pallo hukassa.
Hän etsii.
Pitkin katuja hän harhailee, kulkee levottomia kujia,löytää pallon, mutta ei se ole hänen pallonsa.
Ei voi ottaa toisen omaa.
Ohikulkevilla hän näkee erilaisia palloja, suuria palloja, pieniä palloja, kirkkaan värisiä palloja, kauniita kaikki.
Ihmisten silmissä sääliä ja partateriä.
-Ei sillä ole edes palloa
Tyttö kahlaa pitkin ojan pohjaa, housun lahkeet polvia myöden savessa. Ei näy palloa.
On myöhäinen ilta, aivan liian myöhäinen.
Tyttö istuu jalkakäytävän reunalla, ei hän enää muista mistä lähti.
Pimeys kätkee tytön kylmyyteensä.
-Minä rakastan sinua.
Kaikuu pimeyden hyytävä kuiskaus.
Siihen hän nukahtaa, tunnottomaan uneen.