Laitoin oveen koristeeksi havukranssin. Ostin sen myyjäisistä. Onhan se aika ruma, mutta kai se on sitten jouluinen. Täytyy kai edes vähän näyttää siltä, että osallistuu.

En minä joulua vastusta. Ihmisten joulumielet ovat vain erilaisia, toisille se tulee tekemisestä, pipareista, koristeista, ruuasta, joululauluista, ihmisistä, jouluvaloista jnejne.

Minun joulumieleni on sellainen mikä viihtyy pimeässä, se pelkää ihmisiä, ahdistuu kiireestä, ei tarvitse koristeita.

Minä panen verhot kiinni, sammutan valon ja sytytän kynttilän. Käperryn viltin alle, lämmittelen käsiäni kuuman glögimukin ympärillä.

Ja niin, sieltä se kömpii pimeästä piilostaan, minun joulumieleni.

"Onko täällä muita?" se kysyy.

"Ei, paitsi kissa ja suklaata" vastaan hymyillen.

Pimeässä me viihdymme, minä ja joulumieli.

Tovin kuluttua suklaat on syöty, joulumieli alkaa haukotella, se on aika väsynyt mieli. Joulumieli vetäytyy lepäämään omaan pimeään piiloonsa.

Siellä se on olemassa, mutta esiin se tulee vasta, kun on pimeää ja rauhallista.