Olin taas kipeänä. Kaksi päivää meni nukkuessa. Nyt on jo vähän parempi, mutta edelleen tuntuu pää olevan räkää täynnä, sen verran hitaasti kulkevat ajatukset ja nenä vuotaa.

Mustikkakeittoa on mennyt litratolkulla. Jotenkin uskon siihen, mustikkakeittoon. Kupillinen mustikkakeittoa, kupillinen lämpöä, toivoa, lohtua. Ja minä juon sen. Mustikkakeiton lohdullinen lämpö leviää jäseniini ja minä nukahdan sinipunaiseen uneen. Minun unessani kaikki juovat höyryävää mustikkakeittoa kupista ja ovat onnellisia ja terveitä. Ja kaikilla on sininen kieli, kissallakin.