Minun jääkaapissani on pala kakkua. En minä sitä näe, mutta minä kuulen sen. Se nauraa siellä pimeässä. Ei voi olla ihan niin surullinen kun on kakkua kaapissa.
Kakuissa on minusta jotain perinjuurin positiivista. Kakku on jaettava, tulee vain huonovointiseksi jos syö koko kakun yksin. Siitä tietää että on ystäviä, jos aina joskus löytää kakkupalan jääkaapista.
Näin kerran unta että asuin kakussa. Ystävät sanoivat ettei kakussa oikeasti voi asua. Kyllä minä sen tiedän, mutta tulin silti vähän surulliseksi.
Minä muistelen usein parhaita kakkuja. Muuan mainio suklaakakku, viinimarjavalkosuklaajuustokakku, sisarentyttären 2-vuotis synttärikakku, toinen mainio suklaakakkku, amerikkalainen juustokakku vadelmien ja kinuskikastikkeen kanssa, eräs banoffee ja eräs toinen banoffee, Baileysjuustokakku...
Olen minä huonoja kakkuja joskus syönyt, useinmiten ne ovat sellaisia jonkun isomman mestan syntymäpäiväkakkuja tai avajaiskakkuja, ne ovat usein vähän kuivia ja pahoja, mutta en minä sellaisia halua ajatella.
Minä haluan ajatella amerikkalaista juustokakkua ja nähdä unta suklaakakkukodista.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.