Aina sillointällöin me masentuneet ihmiset saamme hyvää tarkoittavan neuvon, "Ota itseäsi niskasta kiinni"

Se voi olla ilmaistu monellla tavalla, kauniimmin tai sitten vähän vähemmän kauniimmin.

Yksi aika tyypillinen tapa on sijoittaa itsensä ja masentunut samaan veneeseen. "Mäkin joskus toivon kuolemaa..." "Ei mustakaan elämä kivaa ole".

Vähän sama kuin sanoisi henkilölle joka sairastaa suolistosyöpää, että "Kyllä mullakin on joskus ripuli."

Masennus ei ole asenne sen enempää kuin syöpä on asenne.

On totta että joillain ihmisillä on huono asenne, jolloin ajattelun muuttaminen positiivisemmaksi auttaa. Samoin kuin jos ripulin syy ei ole suolistosyöpä, ruokavalion muutos auttaa.

Masennus on sairaus. Se ei ole valinta, se ei ole asenne.

Sairautena masennus sijaitsee ihmisen minäkuvassa, itsetunnossa, maailmankuvassa, tunnemaailmassa, ajatusmalleissa. Masentuneilla on yleensä noissa kaikissa jokin mennyt pahasti pieleen.

Koetapa itse muuttaa minäkuvaasi ja itsetuntoasi joksikin muuksi. Tai tunnemaailma ja ajatusmaailma, miten niitä muutetaan? Puhumattakaan maailmankuvan muokkaamisesta.

On se mahdollista, mutta ei kovin helppoa eikä nopeaa.

Etenkin silloin se on vaikeaa jos masennus on jatkunut pitkään.

Siksi olisi tärkeää päästä hoitoon ajoissa.