Minä pakkaan. Tämän minun kotini, minä pakkaan laatikoihin, heitän turhuuksia pois.

Jotain uuttakin olen hankkinut.

Punaisen sohvan muun muassa.

Minusta on aina tuntunut että minulta puuttuu punainen sohva.

On minulla ollut aikanaan sohva. Kaksikin, sininen ja kukallinen, pidin niistä molemmista paljon. Etenkin sinisestä, sillä se oli mummin vanha sohva. Pidin myös kukallisesta sillä siinä oli kukkia. Mutta salaa minä haaveilin punaisesta sohvasta, toivoin että jompikumpi olisi ollut punainen. Ei sitä ääneen voinut sanoa. Ne olivat hyvät vanhat sohvat, eikä niin vanhalle sohvalle voi sanoa, että kumpa olisit punainen, jos se on sinisenä hyvin palvellut jo ennen kuin minä olin olemassa. 

Se pieni yksiö jäi niiden sohvien viimeiseksi kodiksi, minä muutin pienestä yksiöstä vielä pienenpään, johon ei mahtunut edes yhtä sohvaa. Sitten niistä tuli jätettä. Ei niitä kukaan enää halunnut, vanhoja loppuunistuttuja sohvia. Se oli vähän surullista. Minä aina joskus niitä ajattelen.

Punaisen sohvani minä ostin kirpputorilta. Heti sen nähdessäni minä tiesin, että tuo on minun punainen sohvani. Se on nyt siellä uudessa kodissa jo. Minä luulen että se viihtyy siellä.