Minussa on paljon vihaa, siitä on vaikea päästää irti. Minua kohdeltiin väärin kouluikäisenä, minusta tuli alisuoriutuja. En tiennyt alisuoriutuneeni ennen kuin psykologi minut testasi, en olekaan tyhmä, itseasiassa pärjäsin testissä keskimääräistä paremmin.

Alakoulussa olin jättänyt matikan kokeessa helpon tehtävän laskematta, en voinut uskoa, että voi olla matikan tehtävä mikä tuntuu minusta helpolta. Ei auta älykkyys, jos ei usko itseensä. Alakoulun aikana opin, että omalla panoksella ei ole väliä, auktoriteetti suosii kuitenkin niitä, jotka ovat hyviä urheilussa.

Toki on ollut muitakin tekijöitä, mitkä ovat vaikuttaneet itsetuntooni ja uskoon omiin kykyihini. Enkä kuvittele että jos olisin saanut oikeanlaista tukea alakoulussa, olisin jotain suurenmoista ja että opettajien virheiden tähden maailma on menettänyt minussa huikean tieteen tekijän. Mutta minua harmittaa kaikki se mitä olen jättänyt yrittämättä siksi, että uskon olevani tyhmä, niin tyhmä etten kuitenkaan voi oppia asioita.

Edelleen, vaikka tiedän älykkyysosamääräni olevan riittävä, en silti usko että kykenisin johonkin, mihinkään. "Olen tyhmä enkä osaa mitään" on osa minäkuvaani, enkä tiedä miten se leikataan pois, eikä tiennyt psykologikaan.

Kirjoitan paljon enemmän kuin mitä täällä blogissa julkaisen, uskon että suurin osa kaikesta mitä kirjoitan on paskaa. Usein myös harkitsen poistavani koko blogin sillä se on vain paska. Jos täältä löytyy joku hyvä juttu, niin kirjoitin sen varmaan vahingossa